Ethän kopioi kuviani. Kaikki kuvat ovat omiani, ellei toisin mainita!

torstai 4. huhtikuuta 2013

Maailma on leikkikenttä, aikuisena sen vain unohtaa

Kevät, kevät, kevät. Minusta näkee kevään. Kirjoitusinto puhkeaa, kuten viime keväänäkin. Huomenna Unihaavojen ensimmäisen luvun kirjoittamisesta ja julkaisusta tulee vuosi. Tämän aamun olen kirjoittanut 21. lukua, juonut paljon kahvia ja kuluttanut Taylor Swiftin (ft. The Civil Wars) Safe and Sound kappaletta. Kyseinen kappale löytyy Nälkäpeli-leffan lopputeksteistä.

Kevät sulattaa, puhdistaa, avaa, hengittää, herättää. Kuten sanoin yhdelle ystävälleni: Kevät on kiva, se piristää ja myöskin puhdistaa. Se puhdistus ottaa välillä koville, mutta sitä tavallaan aukeaa.

Lukot ja tukkeumat aukeaa. Ulos pääsee kaiken inspiraation lisäksi hymy ja se on se, minkä minusta näkee, kun saapuu kevät.
Viime vuonna samoihin aikoihin olen pohtinut näitä samoja asioita:

"Maailma on leikkikenttä.
Aikuisena sen vain unohtaa."

"
Aurinko suutelee jään pois asfaltilta,
minä muistan jotain.
'Kevät sulattaa' minulle sanottiin,
joskus aikoinaan."

"
Se etsiminen, joka käynnistyy joka syksy, löytää päätöksensä joka kevät. Ja sen jälkeen on loma, jolloin rakastetaan sitä mitä on löytänyt. Loman jälkeen alkaa yrittäminen ja sitten taas etsitään."

Niin se kulkee. Etsin itseäni aina, löydän jotain uutta, pidän siitä, elän sen kanssa. Sitten tulee turtumus, unohdus, väsymys. Etsintä alkaa, tulee talven horros ja keväällä aukeaminen, jonka myötä löytää kadotetun ja ehkä jotain uutta.

Ehkä minä kaiken sen syksyn rakastamisen ohella rakastan myös kevättä. Ehkä jopa enemmänkin.


Just close your eyes
The sun is going down
You'll be alright
No one can hurt you now
Come morning light
You and I'll be safe and sound

Rouva E

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti